Olen valokuvannut lapsuuteni maisemia lähes poikkeuksetta aina ja hieman olen myös maalaamisen makuunkin päässyt. Kotikyläni oli kaunein paikka jonka tiedän ja sinne liittyy niin vahvoja muistoja elämäni varrelta, että mietin toisinaan milloin kävisin kiertämässä tutut metsät ja vaarat uudelleen. Epäilen että jatkuva väestönkasvu ja teollisuus tulevat vielä tuhoamaan senkin paikan.
Se on hyvin hassua miten hyvin voi muistaa niinkin pieniä yksityiskohtia 10 vuoden päähän... No se siitä muistotrippailusta:
Tässä muutama vesivärityö joita tein viime syksynä ilman mitään kunnollisia välineitä ja olosuhteita. Käytin halpaa vesivärilehtiötä jonka takia paperit menivät hieman kuprulle. Fiksuinta olisi ollut paperin irrottaminen lehtiöstä ja sen teippaaminen puiselle alustalle. Noh, sentään pääsin vähän paremmin kiinni itse tekemiseen vaikka kyseisissä töissä olisikin nyt tarkasteltuna parantamisen varaa.
Oppiaksenihan minä näitä teen ja täydellistä työtä ei olekaan (ainakaan minulla), joten esittelen kaikkia tekeleitäni jotta voin katsoa ja muistaa ja oppia mitä virheitä vältän tekemästä seuraavalla kerralla.
Olen erityisen pettynyt tämän naisen anatomiaan. Yleensä en tee suuria virheitä ihmisen anatomiassa, mutta nyt pää on hiukkasen isompi kehoon nähden.
English summary:
Here's couple of watercolour-works which I'm a bit disappointed in. Watercolour is a new and strange techinque to handle so I'm going to practice on it more.
Especially the picture of the masked girl annoyed me since I managed to make her head a bit too big. Practice is the word of the day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti